Pienen (maaseutu)matkailuyrityksen suunnittelussa sääntö numero yksi on tunnestusti: Älä yritä palvella kaikkia maailman matkailijoita. Jos suuntaudut perhekohteeksi, ei bisnesasiakkaat ole sinun juttusi.
Tilanne toki muuttuu, kun yrityksesi koko kasvaa ja hallitset palvelujesi tuotteistamisen ja sijoittelun niin hyvin, että voit hoitaa näppärästi eri asiakasryhmiä toisten siitä kärsimättä.
Maaseutukylissä on kuitenkin monesti ajauduttu tilanteeseen, että matkailuyritys on kylän ainut paikka, jossa harjoitetaan kyläläisten tarvitsemia palveluja, kuten viinanmyyntiä.
Pahimpia ovat sellaiset paikat, joissa perhematkailukohteen hallitseva asiakaskunta ovat paikalliset juopot. Imagollisesti ei varmaan ole ihan paras juttu, jos lapsiperheiden suosiman kesämatkailukohteen ruokaravintola terasseineen on sunnuntaiaamupäivällä täynnä karaokea laulavia paikallisia alkoholisteja.
Idea on yhtä huono, kuin myydä jalkapallo-ottelussa kaljaa ja karkkeja samalta luukulta.
Niinpä pienen (maaseutu)matkailuyrityksen sääntö numero kaksi on: Jos kaikesta huolimatta haluat yrittää palvella kaikkia, mukaan lukien paikalliset juopot, niin älä tee sitä pääasiakasryhmäsi viihtyvyyden kustannuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti