Kuten todettu, ennen varsinaisen sesonkikauden alkua on hyvä tarkistaa, että kohdeinformaatiovalitun kohderyhmän kannalta on kunnossa. Minimivaatimus on tietysti toimivat
kieliversiot kohdetta koskevista tiedoista niin, että ulkomaan eläjä löytää
perille kohteeseen ja pystyy ostamaan palvelun. On kuitenkin syytä miettiä,
haluaako tarjota asiakkailleen vain tekstiä vai myös toimivaa sisältöä? Voi
nimittäin olla, että pelkkä tekstien, esim. ruokalistan käännättäminen kyllä
mahdollistaa asiakkaalle tekstin lukemisen, muttei takaa sen ymmärtämistä.
Perusvaatimus tekstien kannalta on, että kieliversion on laatinut kyseisen
kulttuurin edustaja. Näin taataan, että teksti on muotoiltu ymmärrettäväksi ja
mahdolliset kulttuurieroista johtuvat epäselvyydet avattu rautalangasta.
Pidemmälle vietynä
voi ulkomaalaiskohderyhmänsä viihtyvyyttä parantaa laittamalla valikoimiinsa
selkeästi juuri heille suunnattuja, juuri tämän asiakasryhmän omiin
kulttuuripiirteisiin soveltuvia tuotteita ja palveluita. Suurin osa tämän
bloginkin lukijoista varmasti haluaa matkallaan kokea ensisijaisesti vain
kohdemaan paikallisen kulttuurin mukaisia asioita, mutta yllättävän suuri
joukko suomalaisistakin matkailijoista haluaa lomallaan juoda suomalaista
kahvia, syödä ruisleipää, salmiakkia, Fazerin sinistä, käydä saunassa ja niin
edelleen. Samalla tavoin esim. venäläisten matkailijoiden keskuudessa on paljon
asiakkaita, jotka haluavat tuoda oman turistikuplansa mukanaan. Suomalaisessa
ravintolassa tarjottu vodka ei kelpaakaan vaan halutaan juoda juuri sitä omaa
merkkiä. Monessa maaseutumatkailukohteessa on palvelun mottona "ole kuin
kotonasi" -ajatus. Jos tavoitteena on tarjota matkailijalle mahdollisuus
olla kuin kotonaan, täytyisi myös palvelut ja niiden sisällöt vastata tähän.
Tällä kirjoituksella
en toki tarkoita, että suomalaisessa maaseutumatkailukohteessa täytyisi vaihtaa
puolet ruokalistan sisällöstä venäläisiksi. Sen sijaan hienosti nykypäivän
laatuvaatimuksiin vastaavia kansainvälisiä elementtejä voi lisätä esimerkiksi kysymällä
asiakkailtaan, minkä tyyppistä ruokaa tai muiden palvelujen sisältöjä he
haluaisivat. Unohtamatta kuitenkaan korostaa ensisijaisesti kohteen omia
vahvuuksia ja suomalaisia kulttuuripiirteitä.