perjantai 31. joulukuuta 2010

Ei oota venäläisille

Näin vuodevaihteessa Suomi täyttyy taas perinteisesti venäläisistä turisteista. Joka vuosi ollaan innoissaan siitä, että junat ovat täynnä toinen toistaan innokkaammin Suomeen lomaa viettämään tulevista pietarilaisista. Nyt aihetta riemuun on monin verroin aiempaan verrattuna, tuleehan Allegron kyydissä nyt naapurista huippunopeasti ja eteläinen Suomi on entistä houkuttelevampi pietarilaissilmin.

Edelleenkään Etelä-Suomessa ei vain ole venäläisille juurikaan tarjottavaa.

Puuttuu puitteet ja taito tuotteistaa venäläisille asiakkaille helposti ostettavia tuotteita. Kaikkein päällimmäinen ongelma on, ettei meiltä löydy edes majoitusta, jonka laatutietoinen ja maksukykyinen venäläisasiakas kelpuuttaisi. Eteläisen Suomen mökkivaltaisilla järvialueilla on aivan liian harvassa kohteessa ymmärretty, että mökkibisnes voi elää lähes pelkästään venäläisten asiakkaiden varassa, jos puitteet ja hinnoittelu on kohdallaan. Rikkaampi venäläinen asiakas maksaa mielellään huvilastaan 3000 euroa/viikko, jos neliöitä on halutut parisataa ja varustelu huippuluokkaa. Ristiinassa sijaitseva Kaidan Kiho on hyvä esimerkki, joka porskuttaa tällä formaatilla mainiosti.

Oma lukunsa on suomalaiset kylpylät, joita löytyy kyllä joka niemen nokasta, mutta edes eurooppalaisella, saati vaativalla venäläisellä maulla varustetut turistit eivät näissä kohteissa kauaa viihdy. Myös kylpylöiden osalta täytyisi kiinnittää enemmän huomiota kaikkein maksukykyisimpien asiakkaiden tarpeisiin. Lukuun ottamatta suuria rakennusinvestointeja, kuten Holiday Club Saimaa, ovat monet turisteja miellyttävät asiat kaiken lisäksi suhteellisen pienten ponnistusten takana. Esimerkiksi tuotteistamalla laadukkaasti suomalaista luontoa, paikallisuutta ja hyvinvointia luonnon tarjoamien elintarvikkeiden ja liikunnan kautta avaisi mahdollisuuksia kokonaisvaltaiseen asiakkaiden palvelemiseen. Nämä mahdollisuudet ovat etenkin maaseudun matkailutoiminnan avain.

Kuva: www.vr.fi

torstai 14. lokakuuta 2010

Päijännettä kraanasta pulloon ja tarinaa höysteeksi

Seth Godin on kirjoittanut erinomaisen kirjan: Kaikki markkinoijat ovat valehtelijoita. Kirjassa pureudutaan erittäin havainnollisesti tarinoiden voimaan markkinoinnin aseena.

Godinin mukaan tarina muuttaa kuluttajan tapaa kokea tuote tai palvelu ja tarinan aitous määrää kertooko kuluttaja tarinan myös muille ihmisille.

Kohtasin suomalaisen tuotteen, NORD-pulloveden jonka tarina on vähintäänkin kiehtova ja kirvoitti minut kertomaan tarinasta ja tuotteesta eteenpäin.
Ensiluokkainen NORD on peräisin Päijänteestä. Se virtaa maailman pisimmässä kalliotunnelissa ja saapuu pullottamolle puhdistettuna, kristallinkirkkaana ja jäisen raikkaana.
The premium water NORD comes from Lake Päijänne. Piped through the longest bedrock tunnel in the world the water is purified, crystal clear and icy fresh as it arrives at the bottling plant.
Suomennettunahan etiketin tarina kertoo, että Nord on helsinkiläistä kraanavettä pullotettuna. Tarinassa on parasta, että se ei periaatteessa valehtele pätkääkään. Mitä nyt antaa ehkä ymmärtää, että vesi puhdistuisi jäänraikkaaksi juurikin matkallaan Päijänne-tunnelissa pääkaupungin kraanoihin.

Päijänteen vesihän on oikeasti juotavan hyvää ja se tulisikin tuotteistaa niin ensiluokkaisena juomavetenä, kuin virkistystuotteena ja -palveluna. Tuotteen päämarkkina-alueella Saudi-Arabiassa se on varmasti kirjaimellisesti mukiin menevää suomalaisittain ns. perusraanavetenäkin.

Voisiko vientiin menevien Nord-pullojen kylkeen liimata matkailumainoksen: Piditkö Nord-vedestä? Haluaisitko uida tässä kristallinkirkkaassa ja jäisen raikkaassa vedessä? Tule Päijänteelle!

perjantai 24. syyskuuta 2010

Ruotsalaiset osaavat tuotteistaa jäteveden virkistyspalveluksi


Tämän blogin jätevesiaiheiset kirjoitukset jatkuvat ruotsalaisia ylistävällä puheenvuorolla. Vaikka Suomi onkin maailman paras maa, niin länsinaapurissa kaikki on tunnetusti fiksumpaa. Niinpä siellä yhdyskuntajätteestäkin voidaan ideoida varsin toimivia juttuja. Tukholman läheisyydestä nimittäin löytyy kaksi innovatiivista kuntaa: Tyresö ja Nynäshamn. Näistä jälkimmäinen on jopa älynnyt tämän tyyppisen ympäristöinnovoinnin imagomerkityksen ja markkinoi itseään ilmaisulla "Ekokommun".

Molemmissa kunnissa on tuotteistettu paikallinen jätevedenpuhdistamo virkistysalueeksi. Jäteveden johdattaminen kosteikkotyyppisen vesistöalueen läpi vähentää veden kiintoaineiden ja ravinteiden määrää, jolloin vesistöt kuormittuvat vähemmän.

Syystä että tämän tyyppiselle vesistöalueelle jämähtää huomattava määrä jätevesissä kulkeutuvista ravinteista, ovat nämä alueet kasvillisuudeltaan varsin reheviä ja soveltuvat luonnon tarkkailuun ja virkistäytymiseen verrattoman hyvin.

Näin ollen kosteikon perustaminen ja sen tuotteistaminen virkistyskäyttöön lyö jopa kolme kärpästä samalla iskulla. Samalla kun vesistöihimme laskevat jätevedet puhdistuvat luonnollisella menetelmällä saavat matkailijat ja paikalliset asukkaat nauttia rehevästä virkistäytymisympäristössä, jossa ei siis todellakaan ole minkäänlaisia hajuhaittoja. Kolmantena urbaanin ympäristön laitamille rakennetut kosteikot tarjoavat mahtavan ympäristön koululaisille tutustua luontoon ja oppia myös ympäristönsuojelusta. Ruotsin mallia siis kopioimaan tänne Suomeenkin!

tiistai 24. elokuuta 2010

Negatiivisia elämyksiä

Nykyään vessassa käyminenkin tulisi olla erityinen elämys. Ei riitä, että homma vaan toimii hyvin vaan kokemuksen tulisi olla pysäyttävä. Matkailupalveluilta odotetaan toinen toistaan hätkähdyttävämpiä elämyksiä. Ihmiset matkustelevat paljon ja ovat kokeneet niin sanotut peruselämykset huvipuistojen vatkaimista nokipannukahveihin.

Kun mikään perinteinen ei enää riitä, täytyy keksiä jotain muuta. Uutta trendiä edustavat negatiiviset elämykset. Venäläiset rikkaat haluavat kokea miltä tuntuu elää köyhänä. Eurooppalaiset haluava mennä ravintolaan, jossa on tarkoituksella törkeän huono palvelu ja hirveä ruoka.

Helsingin uusin matkailuavaus on viemärimatkailu. Tutustuminen viemäritunneleihin on kaikessa negatiivisuudessaan varmasti monella tavalla pysäyttävä elämys. Viemärivierailun jälkeen tuntee varmasti olevansa uudistunut ja oppineensa jotain uutta. Kenties kokemuksen siivittämänä äityy jopa säästämään vettä tai katsomaan tarkemmin mitä vessanpöntöstä vetää alas.

Yksi ehkä kaikkien aikojen nerokkaimmista ideoista negatiivisen kokemuksen tarjoavasta palvelusta on Lapinlahden lintujen aikanaan lanseeraama Vittuilupuhelin. Tämän tyyppisillä elämyspalveluilla on hyvin tuotettuna ja tuotteistettuna varmasti kysyntää tulevaisuuden yltäkylläisyyden maailmassa.

Kuva: Stuck in Customs'

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Sauna on extreme-elämys

Maailma kohahti venäläismiehen saunottua itsensä hengiltä Heinolassa. Kansainvälisissä medioissa saatu huomio oli lähes huikeaa. Tuskin yhden miehen kuolema urheilusuorituksen aikana on kuitenkaan niin harvinainen juttu, että reaktio vaikkapa yksittäisen vuorikiipeilijän kuoleman kohdalla olisi vastaava.

Kiuasvalmistaja Harvian toimitusjohtaja Risto Harvia totesi, ettei episodi ainakaan paranna yrityskuvaa. Heinolan kaupunki ilmoitti höyryn tuskin hälvettyä, ettei kisaa järjestetä enää koskaan.

Miksi ei?

Eikö juuri nyt olisi hyvä sauma hyödyntää mediahuomiota ja lyödä lisää puuta pesään? Kyllähän saunominen on ulkomaalaiselle jo normaaliolosuhteissa extremelaji. Miksei sitä sellaisena markkinoitaisikin?

Kaikki extriimi ja äärimmäisyyshän ovat nykypäivänä elämyksiä. Matkailijat hakevat "hallittua hengenvaaraa". Mikäpä tämän tapahtuman jälkeen olisi hallitumpaa hengenvaaran kokemista kuin normaali saunominen.

Heinolan kaupunki puolestaan voi yrittää murtautua maailmaan mediaan millä tahansa teemalla, mutta tuskin löylykilpailun nyt ja tulevaisuudessa saamaa huomiota ja markkina-arvoa pystyisi koskaan ylittämään. Tämän tajusi heti ainakin muuan kauppamies Keskinen.

Kuva: KSML.fi/Keski-Suomen Pelastuslaitos

perjantai 6. elokuuta 2010

Palvelumuotoilua case Muumimaailma

Tämä blogi palailee kesälomilta kertailemalla kesäisiä havaintoja pienimuotoisen matkakertomuksen muodossa.

Vierailimme perheemme kanssa Muumien kotisaarella Suomen Naantalissa. Paikanpäällä voisi heti äkkiseltään luulla olevansa Brion, Emmaljungan, Carenan tai vaikkapa Peg Peregon tuote-esittelyssä. Lastenvaunuja ja -rattaita vilisee jokapuolella valehtelematta satoja.

Epäilemättä Muumimaailman ydinasiakasryhmä on tiedostettu myös kohteen hallinnossa. Varmasti valtaosa perheistä saapuu paikalle jonkinlaisen neli- tai kolmipyöräisen vehkeen kanssa.

Epäilemättä Muumimaailman johdossa on myös päteviä henkilöitä, jotka hallitsevat niin palvelumuotoilun kuin palvelukokemuksen suunnittelun niin, että valitun ydinkohderyhmän tarpeet täyttyvät niin
  1. oikeanlaisen ympäristön 
  2. oikeanlaisten palvelun tuottamisen työkalujen kuin
  3. oikeanlaisten toimintojenkin osalta.
Siksi täällä Suomen perhematkailun Mekassa pisti hieman ihmetyttämään muutama yksityiskohta, jotka sattuivat ohimennen pistämään silmään:


- Miksi Muumilaakson viralliselta pysäköintialueelta, Muumiparkista  alueen porteille johtava kuljetus on järjestetty busseilla, joihin oikeasti mahtuu kolmet lastenvaunut tai -rattaat? Kuvassa on bussin käytävälle tungettu kahdeksat nelipyöräiset!


-Kuljetus bussipysäkiltä rantaan, Muumilaakson porteille oli järjestetty niin innovatiivisesti myös nelipyöräiset perheet huomioiden, että tuskin edes kiinnitimme huomiota Muumien saarelle johtavan laiturin alkupään noin 45 asteen kulmassa olevaan "liukumäkeen" jota pitkin vaunut näppärästi kyllä tulivat alas, mutta tennarit eivät meinnanneet pitää.

- Itse saarella meno oli leppoisaa, mitä nyt tiukat liikennesäännöt kiristivät muuten rentoa tunnelmaa. Täytyyhän liikennessäännöt toki olla tarkat, jotta yksien vaunujen mentävillä käytävillä ei satu ajelemaan nelipyöräisillä vahingossa vastakkaisiin suuntiin ja aiheuta ruuhkaa tai jopa yhteentörmäystä.

Henkilökohtaisesti jouduin kokemaan kauhunhetkiä Muumilaaksossa kun meinasin valokuvatessani tulla jyrätyksi Muumipeikon toimesta. Siksi mietityttääkin, että miltä pienistä muumivieraista mahtaa tuntua katsoa idoliaan tästä näkövinkkelistä?


Ehdotankin muumilaakson hahmoille silmiä nenän alle, jottei kuonon alapuolinen elämä jää huomioimatta.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Mistä johtuu, ettei netti tahkoa? - vieraileva kirjoittaja Ilkka Kauppinen

Voisi luulla, että maaseutumatkailuyritykset olisivat ensimmäisten joukossa ottamassa käyttöönsä uusimpia internetin työvälineitä.

Työkalut ovat usein ilmaisia, heillä ei ole suurten katto-organisaatioiden mukanaan tuomia rajoituksia ja mikä parasta - internet mahdollistaa henkilökohtaisen otteen markkinointiin, mikä sopii useille kohteille kuin voisilmä pullaan.

Tästä huolimatta maaseutumatkailuyritykset eivät ole ottaneet internetiä omakseen markkinointinsa tehostamisessa kovinkaan tomerasti.


Tähän on mielestäni kolme syytä:


1) Resurssipula

Vaikka internetmarkkinoinnin työkalut ovat usein ilmaisia, vaatii niiden tehokas hyödyntäminen usein paljonkin aikaa.

Toisaalta, jos matkailun internetmarkkinointi tehdään hyvin ja kohdennetusti, johtaa se tuottavaan toimintaan ja resursseja onkin äkkiä käytettävissä enemmän. Täten tiettyjen säännöllisten ja aikaa vievien työtehtävien ulkoistaminen (kuten laskutus) on mahdollista

2) Pelko koittaa jotain uutta

On paljon turvallisempaa hinkata takapihan laituria, kuin opetella jotain täysin uutta.

Toisaalta, eikö uuden opettelu ole juuri elämän suola, joka pitää mielen virkeänä ja työnteon mielekkäänä?

3) Osaamisen ja tiedon puute

Mielestäni suurin ongelma maaseutumatkailun internetmarkkinoinnin ja sähköisen liiketoiminnan kehittämisessä on kuitenkin lopulta osaamisen ja tiedon puute.

Jos ei tunne internetiä ja sen tuomia mahdollisuuksia edes perustasolla, on kovin vaikeaa sitä lähteä kehittämään.

Mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen on useita:

- Osallistua erilaisille kursseille ja koulutuksiin. Maaseutuyrityksille sopivia internetmarkkinoinnin koulutuksia tarjoaa mm. Matkailun ja elämystuotannon klusteri.


- Seurata erilaisia sähköisen liiketoiminnan ja internetmarkkinnoinnin 
blogeja.

- Osallistua alan seminaareihin, seuraava oiva seminaari on
27.9.2010 Vantaalla järjestettävä eTourism -tapahtuma


Jatketaan sitä laiturin hiontaa, kuva miikkahoo



------------------------------------------------------------------------
Ilkka Kauppinen on Sähköinen Liiketoiminta Suomi Oy:n kehitysjohtaja, konsultti ja ahkera bloggaaja Rovaniemeltä. 

perjantai 28. toukokuuta 2010

Mistä hyvä slogan matkakohteelle?

Matkailumarkkinoijaa mietityttää monesti, että mistä ihmeestä sitä keksisi sopivan iskulauseen oman kohteen markkinointiin?

Niinkuin matkailussa yleensäkin, kannattaa markkinoinnissakin pitäytyä aidoissa ja alkuperäisissä asioissa. Kun tuotteistamme oman alueemme matkailua, mietimme tuotteidemme sisältöä ja esiintuontia alueellisten vahvuuksiemme kautta.

Mitkä ovat ne fyysiset vahvuudet, jotka tekevät kohteestamme erityisen?

Mikä on se erityinen mahdollisuus, jonka asiakkaamme pääsevät juuri meidän kohteessamme kokemaan, mutta eivät juurikaan muualla, ainakaan yhtä mieleenpainuvasti?

Onko historiassamme tai perinteissämme jotain sellaista, jolla on syvempi merkitys, joka voisi jo markkinoinnin kautta herättää potentiaalisissa asiakkaissamme mielikuvia merkityksellisestä paikasta?

Sopivalla tavalla humoristinen slogan jää varmasti mieleen. Kun iskulauseeseen saa vielä kätkettyä kaksimielisen viestin, on menestys taattu. Nykypäivänä, jolloin viestinnässä ei tarvitse miettiä siveellisyyksiä tai soveliaisuuksia, voi surutta hyödyntää ihmisten irvokastakin mielikuvitusta.

Kaikkein tärkeintä iskulauseessa on, että se laittaa ajattelemaan ja herättää tunteita. Näin asiakas saadaan sidottua yhdellä lauseella paikan henkeen jo ennen kohteeseen saapumistaan. Voimakas, etukäteen saatu mielikuva kun tuppaa aina vahvistumaan vierailun myötä.

torstai 29. huhtikuuta 2010

Suomalainen ruoka tuo hyvinvointia ja matkailun sisältöjä

Suomalaista ruokaa on totuttu pitämään jotenkin ala-arvoisena eurooppalaisessa gastronomian kentässä. Eikä vähiten suomalaisten itsensä taholta.

Lähiruokakulttuuri on kuitenkin nostanut päätään viime vuosina Suomessa tuoden oivaa lisämaustetta matkailun saralle. Hyödyntämällä pohjoisia lajikkeitamme ja perinteikästä ammattitaitoa yöttömän yön tuotteiden jalostamisessa kulinaristisiksi elämyksiksi, luodaan matkailutuotteisiimme arvokasta kotimaista sisältöä.

Pikkuhiljaa pohjoisen luonnon tuotteet alkavat saada arvostusta myös kansainvälisesti, kunhan itse ensin tunnustamme niiden ylivoimaisuuden hyvinvoinnin tuottajana.

Elintarviketeollisuutta tulisikin hyödyntää paljon nykyistä laajemmin matkailun ja hyvinvoinnin tuotteistamisessa. Kuinka moni elintarvikeyritys pitää itseään matkailukohteena tai arvokkaana sisältönä ulkomaalaisen vierailulle Suomessa?

Yksi erittäin hyvä esimerkki uudenlaisesta ajattelusta on Vääksyn Mylly Asikkalassa, joka on yksi harvoista suomalaisista pienmyllyistä. Mylly jauhaa jauhonsa lähituottajien raaka-aineista ja lähiruoan hyvinvointinäkökulma on tärkeä osa toimitusjohtaja Kari Savolan ideologiaa. Mylly on tuhansien vuosittaisten kävijöidensä myötä myös merkittävä matkailukohde Vääksyssä. Perinteinen elintarvikeyritys ei tuijota toimintaansa vain myllynä, vaan yhtälailla aktiivisena matkailu- ja hyvinvointiyrityksenä. Moni suomalainen matkailualan pienyritys voisi ottaa oppia Vääksyn Myllystä myös sosiaalisen median hyödyntämisessä markkinoinnissa!

Elintarviketeollisuus on suuri mahdollisuus etenkin maaseutumatkailun sisällöntuotannossa. Maatilat, myllyt, leipomot, pienpanimot ja näihin kaikkiin liittyvät historian ja perinteen merkitykset ovat mitä mainiointa sisältöä. Ja mikä parasta, elintarvikkeiden myötä suomalainen maaseutu voidaan tuoda trendikkäästi myös kaupunkilaiseen ravintolapöytään. Ajatus, joka kummallisella tavalla on ollut laajalti vieras aina tähän päivään asti. Edelleen se suomalainen vaihtoehto on torin grilli tai aseman baari, höystettynä paikallisilla juopoilla.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Maailmanloppu tulee, miten käy maaseutumatkailun?

No, jos ei sentään maailmanloppu vielä pariin vuoteen ole näköpiirissä, niin viimeaikojen epävakaus maankuoressa aiheuttaa jo pieniä kysymysmerkkejä tulevaisuuden ylle. Ainakin jos ajatellaan asiaa matkailun näkökulmasta.

Kaikki maailman kolkat eivät enää tunnu turvallisilta matkustuskohteilta. Uutiset maanjäristyksistä ja muista luonnonmullistuksta jyskytävät pelon siementä Aurinkomatkojen lomaopasta tankkaavien takaraivoihin. Entäpä lentoliikenne. Eihän uskalla edes lähteä reissuun, kun pelottaa, ettei enää pääsekään kotiin silloin kun oli suunniteltu. Sitä paitsi tietyt signaalit ovat jo kertoneet, että kaikki lentoyhtiöt eivät kenties nousisikaan enää tuhkasta.

No, kuten Pirjo Räsänenkin kolumnissaan ansiokkaasti tarkastelee, maaseutumatkailu on matkalla kohti nousua. Jääkööt lentokoneet nousematta. Mikä ruokkiikaan paremmin kotimaan ja lähialueen matkailua, kuin pelko lentämisestä ja kaukomaiden turvattomuudesta.

Suomen kallioperä on pysynyt samassa muodossaan jo tuhansia miljoonia vuosia, ollen maailman vakaimpia alueita. Nauttikaamme siis tulevan kesän turvallisesta matkailusta kotimaassa Slow-tourism periaatteiden mukaisesti ilman stressaavia lentomatkoja. Suomessa sentään maa pysyy jalkojen alla!

torstai 8. huhtikuuta 2010

Mämmistäkin tuli matkailuvaltti?

Tuore raportointi kertoo, että suomalainen Pääsiäinen noteerattiin nyt ulkomaillakin. Lomalaitumen presidentti Kimmo Aalto kertoo pääsiäisen vetävän nyt myös ulkomaalaisia turisteja.

Mämmiturismin voittajia ovat eritoten maaseutumatkailuyritykset. Tänä keväänä pääsiäissesongin vahvuudet nousivat eritoten perinteiden kautta esiin. Matkailijat hakevat esimerkiksi Pohjanmaan pääsiäisvalkeisiin ja Pohjois-Karjalan ortodoksisuuteen liittyviä pääsiäisperinteitä.

Pääsiäisen noustessa trendikkääksi myös ulkomailla, nousee mahdollisuudet pilviin myös perinteisten suomalaisten pääsiäisruokien osalta. Pian italialaiset vetävät mämmiä kieli pitkällä. Laitilan wirvoitusjuomatehdas haistoi mämmin valtavan potentiaalin ja lanseerasi pääsiäisen alla Mämmioluensa. Ja kuinkas kävikään?

Jälleen loistava esimerkki tuotteistamisen mahdollisuuksista liittyen suomalaisiin hulluuksiin!

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Beckhamin kassit nähtävyytenä

Matkailuattraktioiden synnyttämisessä keskeinen asia on merkitseminen. Mikään kohde tai asia ei ole kiinnostava, ennen kuin se merkitään merkitykselliseksi. Matkakohteen elävöittämisessä on kyse oikeanlaisesta merkitsemisestä, jonka avulla kerrotaan kohteeseen liittyvä syvemmät merkitykset.

Viimeisin hyvä esimerkki elävöittämisestä ja merkitsemisestä on tapaus Beckham Turussa.
IS oli paikalla, kun Beckhamien henkivartijat kantoivat julkkispariskunnan matkatavarat ruskeaan tila-autoon.
Vauhkoontuneet ihmiset tulivat rynnien katsomaan jopa Beckhamien matkatavaroita. Tuskin ketään kiinnostaa lähteä bongailemaan lentolaukkuja sinänsä, mutta David Beckhamin lentolaukun näkeminen aiheuttaa ihmisissä melkoisia kiksejä...

Olisikin varmaan ollut vuosisadan matkailumarkkinointi-idea tarjota reiluhko summa rahaa Beckhamin lentolaukusta, joka sitten olisi laitettu Turun torille lasivitriiniin esille. Siinä olisi ollut takuuvarma kesän hittikohde kotimaan matkailumarkkinoille.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Kylämatkailun kehittämisessä järkeä?

Teemapohjaisen kylämatkailun kehittäminen on linjattu yhdeksi keskeiseksi maaseutumatkailun tulevien vuosien painopistealueeksi. Tehtävää toteuttamaan käynnistyi viime vuonna valtakunnallinen kylämatkailun kehittämishanke, jonka ensimmäisessä vaiheessa on valikoitu kehittämiskohteiksi 12 pilottikylää ympäri Suomea.

Äkkiseltään asiaa pohdittuaan ajattelee helposti, ettei suomalaisten kylien matkailullisessa kehittämisessä liene paljonkaan järkeä. Tottakai, onhan matkailun merkitys maaseudun rakennemuutoksen vaikutuksien lieventäjänä keskeinen. Ja matkailutoiminta pitää palveluita maaseudulla ja pönkittää osaltaan maaseudun elinvoimaisuutta maatilojen kannattavuuden heikentyessä. Mutta...

Onko Suomessa sitten potentiaalisia kyliä, joissa matkailua voisi tosissaan kehittää? Kyliä, jonne matkailijat sankoin joukoin ryntäisivät? Riittääkö innovatiivisuus ja onko kylissä oikeaa otetta hommaan? Pelkällä "me-hengen" nostatuksella ja kyläyhdistyksen talkoohengellä matkailu kylissä ei muutu bisnekseksi. Matkailu tarvitsee jonkun keskeisen vetonaulan, jonka ympärille kokonaisuus rakentuu. Mikä tahansa maalaiskylä ei sopine matkailulliseksi kehittämisen kärjeksi valtakunnallisessa tarkastelussa. Sen sijaan esimerkiksi sellaiset kylät, kuten Sirkka tai Fiskars lienevät oikeutettuja saamaan matkailukylän tittelin. Hämmästyttävästi nämä matkailun kärkikylät kyllä puuttuvat nyt valittujen pilottikylien joukosta.

Pikainen tarkastelu kylämatkailuhankkeen pilottikyliin kuitenkin osoittaa myös oivallista kehittymispotentiaalia ja hyvää otetta pilottikylien joukossa. Kuinka moni matkailukohde Suomessa hyödyntää Google Street View-palvelua markkinoinnissaan? Oppia voi ottaa Leineperin kylästä satakunnassa.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Kansa valitsi vuoden Suomi-kuvan


Postimerkki on oman aikansa peili. Postimerkit kertovat kunkin vuoden merkittävistä tapahtumista, ajan ilmiöistä ja tänä päivänä kasvavassa määrin kansainvälisestä yhteistyöstä. Miljoonissa kirjeissä ja korteissa ne luovat ja levittävät Suomi-kuvaa ympäri maailman. (www.itella.fi)
Suomen kansa on valinnut vuoden 2009 postimerkin, Suomi-kuvan, joka kertoo suomalaisuudesta ja isänmaamme erityisyydestä maailmalla.













Postimerkki on kuin pienikokoinen markkinointikuva, josta ulkomaalainen pystyy aistimaan tunnelmia suomalaisesta elämänmenosta. Postimerkki toimii samalla matkailumarkkinointina. Vuoden 2009 postimerkki kuvastaa suomalaisten omia mielikuvia ja mieltymystä isänmaan järvimaisemaan. Tällaisena me haluamme Suomemme.

Enää enempää kritisoimatta järvimaiseman ja auringonlaskujen korostamista Suomi-mielikuvissa, totean vain, että mielikuvien muodostamisessa (jopa postimerkkitasolla) kannattaisi miettiä matkailumarkkinointikuvan perussääntöä.

  • 1/3 maisemaa
  • 1/3 toimintaa
  • 1/3 symboliikkaa tai syvempiä merkityksiä

torstai 18. helmikuuta 2010

Luonto on Suomen kulttuuri

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila pohti puheessaan Päijät-Hämeen matkailuparlamentissa 9.2.2010 Suomen matkailun tuotteistamista ja konseptointia. Hän peräänkuulutti rohkeutta markkinointiin ja kehoitti unohtamaan perisuomalaisen vaatimattomuuden.
"Missä muualla voisi paremmin rentoutua kuin suomalaisen luonnon keskellä, järven rannalla"
Ministeri osuu kuvauksessaan oikeaan, suomalainen luonto on mitä otollisin paikka akkujen lataamiseen ja mielen virkistämiseen. Kuitenkaan pelkästään tuolla mielikuvalla ei suomalaista järven rantaviivaa myydä palveluna senttiäkään. Tuotteistamisen pitää synnyttää konkreettisempia markkinointimielikuvia, kuin vain auringonlaskujen tuijjottamista.

Viime aikoina on vauhkottu paljon kulttuurimatkailun kehittämisestä. Tällä ei pitäisi kuitenkaan liiaksi viitata ns. korkeakulttuurin tuotteistamiseen, sillä siinä sarjassa Suomella on työ ja tuska näkyä maailmalla. Harva turisti kuitenkaan tulee Helsinkiin vaikkapa Kiasman tai Kansallisoopperan takia. Enemmän turisteja kiinnostaa että miten täällä helkkarin kylmässä korvessa voidaan ja on voitu ylipäänsä elää kautta aikojen!

Niinpä suomalaisen luonnon tuotteistamisen tulisikin lähteä suomalaisen perinteisen luontosuhteen kautta. Suomalainen kulttuuri on kautta aikojen ollut vuoropuhelua luonnon kanssa. Tämä vahvuus erottaa meidän muista maista niin luonnon kuin kulttuurinkin tuotteistamisen kannalta.

Lempiesimerkkini aiheesta on olutkulttuuri. Miksi tämä luetaan aidoksi, oikeaksi, alkuperäiseksi, tyylikkääksi, trendikkääksi olutkulttuuriksi.

















Miksi tätä ei ole tuotteistettu aidoksi, oikeaksi, elkuperäiseksi, tyylikkääksi ja trendikkääksi olutkulttuurin ilmentymäksi?

















Toinen esimerkki on niin imagollisesti kuin tuotteistamisenkin osalta totaalisen alihyödynnetty aidoista ja alkuperäisitä suomalaisista raaka-aineista perinteisellä menetelmällä valmistettu sahti. Oluttyyppi, jonka edesmennyt olutguru Michael Jackson arvosti yhdeksi maailman parhaista. Hän kuvaili sahtia mm. oluenteon historian puuttuvaksi renkaaksi Mesopotamian ja nykypäivän välillä.

Siinäpä Suomelle irlantilaisen tai belgialaisen oluen veroinen brändi, hyödyntäkää sitä hyvät ravintoloitsijat, matkailuyrittäjät ja sahdinpanijat!

tiistai 9. helmikuuta 2010

Suomessa on enemmän matkailuportaaleita, kuin valmiita myytäviä tuotteita.

Tuotteistamisongelma on noussut keskipisteeseen viimeistään valtakunnallisen visitfinland.com portaalin lanseerauksen myötä. Sen lisäksi, että portaali on osoittautunut yrityksille vaikeaksi käyttää, on huomattu, ettei matkailutuotteet täytä portaaliin pääsyn edellytyksiä. VisitFinlandin käyttöongelmiin saatiin ratkaisu Matkailun edistämiskeskuksen julkaistua aiheesta opetusvideot. Erinomainen askel yritysten vyörymiseen kansainvälisille markkinoille!

Opetusvideot eivät kuitenkaan poista sitä ongelmaa, ettei meillä edelleenkään ole kunnollisia tuotteita, jotka sähköisesti saataisiin näppärästi ostettavaan muotoon. Ongelman ydin ei ehkä ole pelkästään yksittäisten tuotteiden tuotteistamisessa, vaan sen juuret ovat syvemmällä yrityksen toiminnassa.

Yllä oleva kuva on tyypillinen maaseutumatkailuyrityksen strategiapaperi.

Sinälläänhän tilanne on hyvä, puhtaalta pöydältä on aina mukava lähteä, eikä tarvitse sulkea mitään ovia. Tuotekehitys ja tuotteistaminen kuitenkin olennaisesti perustuvat liiketoiminnan yleiseen strategiaan, jossa määritellään tarjolla olevista liiketoimintamahdollisuuksista parhaimmat ja yritystoimintaan sopivimmat.  Jos yrityksen liiketoinnan juoni (strategia) on hukassa, ei pysytä suuntamaan tuotekehitystäkään menestyksekkäästi.

Näin ollen yhdenmiehenyrityksenkin kannattaa kaivaa paperi ja muotoilla siihen oman liiketoimintansa suuntaviivat! Mieti ainakin: 

1) mitkä ovat omat vahvuutesi, 
2) kenelle voit tuottaa lisäarvoa vahvuuksiisi perustuen, 
3) ketkä ovat kilpailijoitasi,
4) mitä sellaista sinä voit tarjota, jota kilpailijasi eivät pysty tarjoamaan

...pääset pian johtopäätökseen siitä, mitä palveluja haluat (ja pystyt) tuottaa ja kenelle. Huomaamatta tuotteistaminenkin muuttuu helpommaksi ajatukseksi.

tiistai 26. tammikuuta 2010

VisitFinland opetusvideo tuotetietojen lisäämiseen

Oletko ihmetellyt, että miten ihmeessä tietojen lisääminen VisitFinland.com portaaliin tapahtuu? Ei hätää, Matkailun edistämiskeskuksen julkaisemat VisitFinlandTutorial videot auttavat kädestä pitäen lisäämään yrityksen ja tuotteiden tiedot uuteen maaportaaliin.

Videot on jaettu kolmeen eri teemaan, jotka askel askeleelta opastavat tietojen lisäämisen yrityksen perustiedoista tuotetietoihin ja maksuttomiin perustietoihin.

1. VisitFinlandTutorial: yritystietojen lisääminen



2. VisitFinlandTutorial: matkailutuotteen tai -palvelun lisääminen





3. Maksuttomat perustiedot, esim. majoitustuotteen tietojen lisääminen





Ja nyt kaikki heti päivittämään tiedot ajan tasalle, jotta asiakaskin ne löytää. Vaarana on tässäkin, että naapurisi päivittää ensin ja kaikki asiakkaat menevät hänelle!

perjantai 15. tammikuuta 2010

Vain kallis on venäläisille kyllin hyvää

Aikanaan venäläisille matkailijoille myytiin Lappeenrannassa tavaraa hyvään hintaan. Puhuttiin jopa, että venäläisiä varten tuotteisiin laitettiin omat, kalliimmat hinnat kuin mitä paikallisille myytäessä. Venäläinen turisti ei sitä paitsi tyytynyt ostamaan yhtä kenkäparia tai yhtä kahvinkeitintä vaan hän lastasi ostoskärryynsä kaikki saatavilla olevat kappaleet mieleisestään hyödykkeestä.

Hulluista ajoista venäläisten ralli lienee hieman hiljentynyt, mutta on laskettu, että venäläiset tuovat pelkästään Lappeenrantaan noin 70 miljoonaa euroa vuosittain.

Yksi tyypillinen piirre näissä turisteissa edelleen on. He tuntuvat arvostavan tavaraa ja palvelua, joka maksaa. Halpaa tavaraa ei lähdetä kotiin viemään eikä halpaa palvelua jäädä kokemaan.

Hinnan vaikutusta tuotteen nautittavuuteen on tutkittu esim. Martin Lindsromin (2009) kirjassa Buyology - Ostamisen anatomia.

"Stanfordin yliopiston ja California Institute of Technologyn tutkijat pyysivät koehenkilöitä arvioimaan erihintaisten viinien tuottamaa nautintoa. Viineistä kaksi esiintyi kokeessa kaksi kertaa, ensin kalliin hintalapun kera ja sitten normaalihintaisena. Lopputuloksena kalliin viinin kohdalla aivojen miellyttävyyden tunteesta vastaava alue aktivoitui. Tämä viittaa siihen, että korkeammaksi tiedetty hinta todella lisää tuotteen nautittavuutta."

Maaseutumatkailun kehittämisen kannalta on olennaista huomata tämä varsinkin venäläisten kohdalla paikkaansa pitävä seikka. Asia on hyvä muistaa hinnoittelun osalta myös taantuman aikana eikä alennusmyyntiin tule lähteä.

Venäläisten maksukykyyn luottaa myös Holiday Club, joka taantumaa hyväksi käyttäen investoi 300 miljoonaa euroa Pohjoismaiden suurimpaan matkailuhankkeeseen Lappeenrantaan. Saimaa Gardens on juuri sellainen projekti, jota Saimaan järvialueen matkailun kehittäminen kaipasi. Taantuma näyttääkin olevan varsin kaksijakoinen, kun toisaalla se aiheuttaa Lomaliiton konkurssin ja yli 200 työtöntä, niin toisaalla käynnistetään matkailurakennusprojekti 300 rakennushenkilötyövuoden voimalla, joka valmistuessaan työllistää pysyvästi 250 henkilöä.