Kansa valitsi vuoden Suomi-kuvan

Postimerkki on oman aikansa peili. Postimerkit kertovat kunkin vuoden merkittävistä tapahtumista, ajan ilmiöistä ja tänä päivänä kasvavassa määrin kansainvälisestä yhteistyöstä. Miljoonissa kirjeissä ja korteissa ne luovat ja levittävät Suomi-kuvaa ympäri maailman. (www.itella.fi)

Suomen kansa on valinnut vuoden 2009 postimerkin, Suomi-kuvan, joka kertoo suomalaisuudesta ja isänmaamme erityisyydestä maailmalla.

Postimerkki on kuin pienikokoinen markkinointikuva, josta ulkomaalainen pystyy aistimaan tunnelmia suomalaisesta elämänmenosta. Postimerkki toimii samalla matkailumarkkinointina. Vuoden 2009 postimerkki kuvastaa suomalaisten omia mielikuvia ja mieltymystä isänmaan järvimaisemaan. Tällaisena me haluamme Suomemme.

Enää enempää kritisoimatta järvimaiseman ja auringonlaskujen korostamista Suomi-mielikuvissa, totean vain, että mielikuvien muodostamisessa (jopa postimerkkitasolla) kannattaisi miettiä matkailumarkkinointikuvan perussääntöä.

• 1/3 maisemaa
• 1/3 toimintaa
• 1/3 symboliikkaa tai syvempiä merkityksiä

Luonto on Suomen kulttuuri

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila pohti puheessaan Päijät-Hämeen matkailuparlamentissa 9.2.2010 Suomen matkailun tuotteistamista ja konseptointia. Hän peräänkuulutti rohkeutta markkinointiin ja kehoitti unohtamaan perisuomalaisen vaatimattomuuden.

"Missä muualla voisi paremmin rentoutua kuin suomalaisen luonnon keskellä, järven rannalla"

Ministeri osuu kuvauksessaan oikeaan, suomalainen luonto on mitä otollisin paikka akkujen lataamiseen ja mielen virkistämiseen. Kuitenkaan pelkästään tuolla mielikuvalla ei suomalaista järven rantaviivaa myydä palveluna senttiäkään. Tuotteistamisen pitää synnyttää konkreettisempia markkinointimielikuvia, kuin vain auringonlaskujen tuijjottamista.

Viime aikoina on vauhkottu paljon kulttuurimatkailun kehittämisestä. Tällä ei pitäisi kuitenkaan liiaksi viitata ns. korkeakulttuurin tuotteistamiseen, sillä siinä sarjassa Suomella on työ ja tuska näkyä maailmalla. Harva turisti kuitenkaan tulee Helsinkiin vaikkapa Kiasman tai Kansallisoopperan takia. Enemmän turisteja kiinnostaa että miten täällä helkkarin kylmässä korvessa voidaan ja on voitu ylipäänsä elää kautta aikojen!

Niinpä suomalaisen luonnon tuotteistamisen tulisikin lähteä suomalaisen perinteisen luontosuhteen kautta. Suomalainen kulttuuri on kautta aikojen ollut vuoropuhelua luonnon kanssa. Tämä vahvuus erottaa meidän muista maista niin luonnon kuin kulttuurinkin tuotteistamisen kannalta.

Lempiesimerkkini aiheesta on olutkulttuuri. Miksi tämä luetaan aidoksi, oikeaksi, alkuperäiseksi, tyylikkääksi, trendikkääksi olutkulttuuriksi.

Miksi tätä ei ole tuotteistettu aidoksi, oikeaksi, elkuperäiseksi, tyylikkääksi ja trendikkääksi olutkulttuurin ilmentymäksi?

Toinen esimerkki on niin imagollisesti kuin tuotteistamisenkin osalta totaalisen alihyödynnetty aidoista ja alkuperäisitä suomalaisista raaka-aineista perinteisellä menetelmällä valmistettu sahti. Oluttyyppi, jonka edesmennyt olutguru Michael Jackson arvosti yhdeksi maailman parhaista. Hän kuvaili sahtia mm. oluenteon historian puuttuvaksi renkaaksi Mesopotamian ja nykypäivän välillä.

Siinäpä Suomelle irlantilaisen tai belgialaisen oluen veroinen brändi, hyödyntäkää sitä hyvät ravintoloitsijat, matkailuyrittäjät ja sahdinpanijat!

Suomessa on enemmän matkailuportaaleita, kuin valmiita myytäviä tuotteita.

Tuotteistamisongelma on noussut keskipisteeseen viimeistään valtakunnallisen visitfinland.com portaalin lanseerauksen myötä. Sen lisäksi, että portaali on osoittautunut yrityksille vaikeaksi käyttää, on huomattu, ettei matkailutuotteet täytä portaaliin pääsyn edellytyksiä. VisitFinlandin käyttöongelmiin saatiin ratkaisu Matkailun edistämiskeskuksen julkaistua aiheesta opetusvideot. Erinomainen askel yritysten vyörymiseen kansainvälisille markkinoille!

Opetusvideot eivät kuitenkaan poista sitä ongelmaa, ettei meillä edelleenkään ole kunnollisia tuotteita, jotka sähköisesti saataisiin näppärästi ostettavaan muotoon. Ongelman ydin ei ehkä ole pelkästään yksittäisten tuotteiden tuotteistamisessa, vaan sen juuret ovat syvemmällä yrityksen toiminnassa.

Yllä oleva kuva on tyypillinen maaseutumatkailuyrityksen strategiapaperi.

Sinälläänhän tilanne on hyvä, puhtaalta pöydältä on aina mukava lähteä, eikä tarvitse sulkea mitään ovia. Tuotekehitys ja tuotteistaminen kuitenkin olennaisesti perustuvat liiketoiminnan yleiseen strategiaan, jossa määritellään tarjolla olevista liiketoimintamahdollisuuksista parhaimmat ja yritystoimintaan sopivimmat.  Jos yrityksen liiketoinnan juoni (strategia) on hukassa, ei pysytä suuntamaan tuotekehitystäkään menestyksekkäästi.

Näin ollen yhdenmiehenyrityksenkin kannattaa kaivaa paperi ja muotoilla siihen oman liiketoimintansa suuntaviivat! Mieti ainakin: 

1) mitkä ovat omat vahvuutesi, 

2) kenelle voit tuottaa lisäarvoa vahvuuksiisi perustuen, 

3) ketkä ovat kilpailijoitasi,

4) mitä sellaista sinä voit tarjota, jota kilpailijasi eivät pysty tarjoamaan

...pääset pian johtopäätökseen siitä, mitä palveluja haluat (ja pystyt) tuottaa ja kenelle. Huomaamatta tuotteistaminenkin muuttuu helpommaksi ajatukseksi.