Koskisen kirjoituksessa esitetty esimerkki revontulien kaappaamisesta norjalaisilta on erinomainen esimerkki siitä, miten oikealla tavalla viestimällä ja oikeita asioita keskiöön nostamalla voidaan nousta kilpailevaa aluetta nerokkaammaksi. Näitä innovatiivisia esimerkkejä löytyy yllättäen Suomesta enemmänkin.
Katsotaan vaikka aluebrändiä nimeltä "Karjala". Suomessa on maantieteellisesti ja aluehallinnollisesti kaksi Karjalaa: Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala. Uskallan sanoa, että näistä Pohjois-Karjala on selkeästi kaapannut itselleen Karjala-identiteetin kaikkine elementteineen piirakoista karjalanpaistiin ja kansallispukuihin. Sillä aikaa Etelä-Karjalassa on surkuteltu Viipurin menettämistä viimeiset 70 vuotta ja väännetty kättä onko venäläisturistit hyvä vai huono asia. Etelä-Karjalalla olisi lisäksi ollut aikanaan oiva mahdollisuus hyödyntää paremmin myös Karjala-olutta aluebrändin luomisessa.
Nykyään markkinoilla on päivän selvää mikä on ns. "oikeaa" Karjalaa ja mikä alue omistaa Karjala-brändin maakuntatasolla. Etelä-Karjalaisten onneksi siellä koettiin hiljattain ahaa-elämys, että hei! meillähän on täällä Saimaa! Ja lähdettiin tuotteistamaan siitä omaa, jo maailmalla tunnettua brändiä. Tämäkin tapahtui kreivin aikaan, juuri ennen kuin aina nerokas Savonlinna olisi vienyt Saimaa-brändinkin kokonaan Olavinlinnan liepeille.
Kyse on pitkälti rajaamisen jalosta taidosta. Jos yritämme olla samaan aikaan kaikkea ja vähän siltä väliltä, resurssit hukkuvat liian pieniin ponnistuksiin yksittäisten ydinjuttujen osalta. Matkailukohteen kannattaa listata kaikki vahvuudet ja mielikuvat siitä, mitä ollaan tai mitä halutaan olla. Sen jälkeen niistä karsitaan pois kaikki muut paitsi yksi, joka katsotaan olevan paras elementti suhteessa kilpailijoihin. Sitten päätetään olla sitä, eikä mitään muuta. Ja annetaan kuulua asiasta joka kanavalla.
