Tämä blogi palailee kesälomilta kertailemalla kesäisiä havaintoja pienimuotoisen matkakertomuksen muodossa.
Vierailimme perheemme kanssa
Muumien kotisaarella Suomen Naantalissa. Paikanpäällä voisi heti äkkiseltään luulla olevansa
Brion,
Emmaljungan,
Carenan tai vaikkapa
Peg Peregon tuote-esittelyssä
. Lastenvaunuja ja -rattaita vilisee jokapuolella valehtelematta satoja.
Epäilemättä Muumimaailman ydinasiakasryhmä on tiedostettu myös kohteen hallinnossa. Varmasti
valtaosa perheistä saapuu paikalle jonkinlaisen neli- tai kolmipyöräisen vehkeen kanssa.
Epäilemättä Muumimaailman johdossa on myös päteviä henkilöitä, jotka hallitsevat niin
palvelumuotoilun kuin
palvelukokemuksen suunnittelun niin, että valitun ydinkohderyhmän tarpeet täyttyvät niin
- oikeanlaisen ympäristön
- oikeanlaisten palvelun tuottamisen työkalujen kuin
- oikeanlaisten toimintojenkin osalta.
Siksi täällä
Suomen perhematkailun Mekassa pisti hieman ihmetyttämään muutama yksityiskohta, jotka sattuivat ohimennen pistämään silmään:
- Miksi Muumilaakson viralliselta pysäköintialueelta,
Muumiparkista alueen porteille johtava kuljetus on järjestetty busseilla, joihin
oikeasti mahtuu kolmet lastenvaunut tai -rattaat? Kuvassa on bussin käytävälle tungettu
kahdeksat nelipyöräiset!
-Kuljetus bussipysäkiltä rantaan, Muumilaakson porteille oli järjestetty niin innovatiivisesti myös nelipyöräiset perheet huomioiden, että tuskin edes kiinnitimme huomiota Muumien saarelle johtavan laiturin alkupään
noin 45 asteen kulmassa olevaan "liukumäkeen" jota pitkin vaunut näppärästi kyllä tulivat alas, mutta tennarit eivät meinnanneet pitää.
- Itse saarella meno oli leppoisaa, mitä nyt
tiukat liikennesäännöt kiristivät muuten rentoa tunnelmaa. Täytyyhän liikennessäännöt toki olla tarkat, jotta yksien vaunujen mentävillä käytävillä ei satu ajelemaan nelipyöräisillä vahingossa vastakkaisiin suuntiin ja aiheuta ruuhkaa tai jopa yhteentörmäystä.
Henkilökohtaisesti jouduin kokemaan
kauhunhetkiä Muumilaaksossa kun meinasin valokuvatessani tulla jyrätyksi Muumipeikon toimesta. Siksi mietityttääkin, että miltä pienistä muumivieraista mahtaa tuntua katsoa idoliaan tästä näkövinkkelistä?
Ehdotankin muumilaakson hahmoille silmiä nenän alle, jottei kuonon alapuolinen elämä jää huomioimatta.