Taistelu Karjalasta

Tietyn paikallisuuteen liittyvän erikoisuuden kaappaaminen toiselta saman tyyppiseltä alueelta on asian ydin kun halutaan profiloitua johonkin alueeseen liittyvään mielikuvaan. Silloin on juurikin kyse asioiden oikeanlaisesta esittämisestä, hypettämisestä, reviirin merkkaamisesta ja merkitsemisestä ja merkitysten antamisesta kuten Jari Koskinenkin tuoreessa kirjoituksessaan loistavasti esittää.

Koskisen kirjoituksessa esitetty esimerkki revontulien kaappaamisesta norjalaisilta on erinomainen esimerkki siitä, miten oikealla tavalla viestimällä ja oikeita asioita keskiöön nostamalla voidaan nousta kilpailevaa aluetta nerokkaammaksi. Näitä innovatiivisia esimerkkejä löytyy yllättäen Suomesta enemmänkin.

Katsotaan vaikka aluebrändiä nimeltä "Karjala". Suomessa on maantieteellisesti ja aluehallinnollisesti kaksi Karjalaa: Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala. Uskallan sanoa, että näistä Pohjois-Karjala on selkeästi kaapannut itselleen Karjala-identiteetin kaikkine elementteineen piirakoista karjalanpaistiin ja kansallispukuihin. Sillä aikaa Etelä-Karjalassa on surkuteltu Viipurin menettämistä viimeiset 70 vuotta ja väännetty kättä onko venäläisturistit hyvä vai huono asia. Etelä-Karjalalla olisi lisäksi ollut aikanaan oiva mahdollisuus hyödyntää paremmin myös Karjala-olutta aluebrändin luomisessa.

Nykyään markkinoilla on päivän selvää mikä on ns. "oikeaa" Karjalaa ja mikä alue omistaa Karjala-brändin maakuntatasolla. Etelä-Karjalaisten onneksi siellä koettiin hiljattain ahaa-elämys, että hei! meillähän on täällä Saimaa! Ja lähdettiin tuotteistamaan siitä omaa, jo maailmalla tunnettua brändiä. Tämäkin tapahtui kreivin aikaan, juuri ennen kuin aina nerokas Savonlinna olisi vienyt Saimaa-brändinkin kokonaan Olavinlinnan liepeille.

Kyse on pitkälti rajaamisen jalosta taidosta. Jos yritämme olla samaan aikaan kaikkea ja vähän siltä väliltä, resurssit hukkuvat liian pieniin ponnistuksiin yksittäisten ydinjuttujen osalta. Matkailukohteen kannattaa listata kaikki vahvuudet ja mielikuvat siitä, mitä ollaan tai mitä halutaan olla. Sen jälkeen niistä karsitaan pois kaikki muut paitsi yksi, joka katsotaan olevan paras elementti suhteessa kilpailijoihin. Sitten päätetään olla sitä, eikä mitään muuta. Ja annetaan kuulua asiasta joka kanavalla.

Vain kallis on venäläisille kyllin hyvää

Aikanaan venäläisille matkailijoille myytiin Lappeenrannassa tavaraa hyvään hintaan. Puhuttiin jopa, että venäläisiä varten tuotteisiin laitettiin omat, kalliimmat hinnat kuin mitä paikallisille myytäessä. Venäläinen turisti ei sitä paitsi tyytynyt ostamaan yhtä kenkäparia tai yhtä kahvinkeitintä vaan hän lastasi ostoskärryynsä kaikki saatavilla olevat kappaleet mieleisestään hyödykkeestä.

Hulluista ajoista venäläisten ralli lienee hieman hiljentynyt, mutta on laskettu, että venäläiset tuovat pelkästään Lappeenrantaan noin 70 miljoonaa euroa vuosittain.

Yksi tyypillinen piirre näissä turisteissa edelleen on. He tuntuvat arvostavan tavaraa ja palvelua, joka maksaa. Halpaa tavaraa ei lähdetä kotiin viemään eikä halpaa palvelua jäädä kokemaan.

Hinnan vaikutusta tuotteen nautittavuuteen on tutkittu esim. Martin Lindsromin (2009) kirjassa Buyology - Ostamisen anatomia.

"Stanfordin yliopiston ja California Institute of Technologyn tutkijat pyysivät koehenkilöitä arvioimaan erihintaisten viinien tuottamaa nautintoa. Viineistä kaksi esiintyi kokeessa kaksi kertaa, ensin kalliin hintalapun kera ja sitten normaalihintaisena. Lopputuloksena kalliin viinin kohdalla aivojen miellyttävyyden tunteesta vastaava alue aktivoitui. Tämä viittaa siihen, että korkeammaksi tiedetty hinta todella lisää tuotteen nautittavuutta."

Maaseutumatkailun kehittämisen kannalta on olennaista huomata tämä varsinkin venäläisten kohdalla paikkaansa pitävä seikka. Asia on hyvä muistaa hinnoittelun osalta myös taantuman aikana eikä alennusmyyntiin tule lähteä.

Venäläisten maksukykyyn luottaa myös Holiday Club, joka taantumaa hyväksi käyttäen investoi 300 miljoonaa euroa Pohjoismaiden suurimpaan matkailuhankkeeseen Lappeenrantaan. Saimaa Gardens on juuri sellainen projekti, jota Saimaan järvialueen matkailun kehittäminen kaipasi. Taantuma näyttääkin olevan varsin kaksijakoinen, kun toisaalla se aiheuttaa Lomaliiton konkurssin ja yli 200 työtöntä, niin toisaalla käynnistetään matkailurakennusprojekti 300 rakennushenkilötyövuoden voimalla, joka valmistuessaan työllistää pysyvästi 250 henkilöä.