Päijännettä kraanasta pulloon ja tarinaa höysteeksi

Seth Godin on kirjoittanut erinomaisen kirjan: Kaikki markkinoijat ovat valehtelijoita. Kirjassa pureudutaan erittäin havainnollisesti tarinoiden voimaan markkinoinnin aseena.

Godinin mukaan tarina muuttaa kuluttajan tapaa kokea tuote tai palvelu ja tarinan aitous määrää kertooko kuluttaja tarinan myös muille ihmisille.

Kohtasin suomalaisen tuotteen, NORD-pulloveden jonka tarina on vähintäänkin kiehtova ja kirvoitti minut kertomaan tarinasta ja tuotteesta eteenpäin.

Ensiluokkainen NORD on peräisin Päijänteestä. Se virtaa maailman pisimmässä kalliotunnelissa ja saapuu pullottamolle puhdistettuna, kristallinkirkkaana ja jäisen raikkaana.

The premium water NORD comes from Lake Päijänne. Piped through the longest bedrock tunnel in the world the water is purified, crystal clear and icy fresh as it arrives at the bottling plant.

Suomennettunahan etiketin tarina kertoo, että Nord on helsinkiläistä kraanavettä pullotettuna. Tarinassa on parasta, että se ei periaatteessa valehtele pätkääkään. Mitä nyt antaa ehkä ymmärtää, että vesi puhdistuisi jäänraikkaaksi juurikin matkallaan Päijänne-tunnelissa pääkaupungin kraanoihin.

Päijänteen vesihän on oikeasti juotavan hyvää ja se tulisikin tuotteistaa niin ensiluokkaisena juomavetenä, kuin virkistystuotteena ja -palveluna. Tuotteen päämarkkina-alueella Saudi-Arabiassa se on varmasti kirjaimellisesti mukiin menevää suomalaisittain ns. perusraanavetenäkin.

Voisiko vientiin menevien Nord-pullojen kylkeen liimata matkailumainoksen: Piditkö Nord-vedestä? Haluaisitko uida tässä kristallinkirkkaassa ja jäisen raikkaassa vedessä? Tule Päijänteelle!

Elämyksiä eri aisteilla

Maisemaan tai luontoon liittyvät arvot, kuten rauhallisuus, hiljaisuus, koskemattomuus jne. ovat toki hyviä maaseutumatkailun valtteja, mutta mitä jos nämä arvot voitaisiin kokea jollain uudella tai erilaisella tavalla. Matkailijalle ei riitä pelkkä järvimaiseman katselu, vaikka se meille itsellemme onkin parasta aktiviteettia.

Kärryillä mäelle?
  

Paljon on puhuttu esteettömyydestä ja siitä, kuinka tiettyihin erityisryhmiin kuuluvat henkilöt voisivat saada arvokasta sielun ravintoa luonnosta, metsästä tai järveltä, mutta pääsy näihin ympäristöihin voi olla vaikkapa heikkonäköiselle ongelmallinen. Esteettömän matkailun eteen tehdään tänä päivänä ansiokasta työtä eri puolilla ja hyviä konsepteja esteettömän matkailun toteuttamiseen syntyy jatkuvasti.

Matkailukokemus ilman näköaistia?
  

Voisiko esteettömyyden ajatusta soveltaa yleisesti matkailun kokonaisvaltaisessa tuotteistamisessa? Voiko ns. "esteellisiltä" matkailijoilta oppia jotain uutta, uusia tapoja kokea, uusia tapoja saada uudenlaisia elämyksiä? Laittamalla eri aistit koetukselle, saattaa vaikkapa metsän äänet avata uuden ihmeellisen maailman.