Kuinka hyötyä kasvavasta terveysmatkailusta?

Terveysmatkailupalvelujen kysyntä Venäjältä on voimakkaassa kasvussa ja asiakkaita olisi tulossa paljon enemmän kuin nykyisillä järjestelmillä pystytään ottamaan. Monilla sektoreilla yksityiset terveyspalvelujen tuottajat panostavat nyt palvelutarjoomansa kehittämiseen silmällä pitäen juuri venäläisten asiakkaiden liikkeitä. Joillain alueilla julkisetkin toimijat ovat jo heränneet kasvavaan asiakaspotentiaaliin ja nähneet siinä jopa mahdollisuuden hankkia lisätuloja riutuvan kuntatalouden tueksi. Ponnistuksia tukemaan on synnytetty myös kaksi suomalaisia terveyspalveluja markkinoivaa portaalia asiakkaiden ohjaamiseksi: FinlandCare ja Healthcare Finland.

Miten maaseutumatkailuyritykset voisivat hyötyä tästä kasvavasta terveys- tai oikeammin "sairausmatkailuhypestä"?

Venäläiset matkailijat hakevat toimivia terveyspalveluita ja ovat valmiita maksamaan niistä, kunhan laatutaso on taattu. Tärkeä pointti on kokonaisvaltainen palvelu. Asiakkaan tullessa esimerkiksi lonkkaleikkaukseen, hän haluaa saada samassa paketissa myös leikkaukseen valmistavat, sekä kuntouttavat hoidot. Ja ennen kaikkea siistissä ja miellyttävässä ympäristössä. Suomen maaseutumaisissa ympäristöissä on paljon nykyään vailla käyttöä olevia entisiä sairaalarakennuksia. Näistä rakennuksista voi parhaimmillaan kehittää monipuolisia lääkäri- ja kuntoutuskeskuksia hotelleineen ja oheispalveluineen venäläisen asiakkaan kokonaisvaltaiseksi palvelemiseksi. Parhaassa tapauksessa rakennuksiin liittyviin alkuinvestointeihin löytyy jopa yhteistyökumppani asiakaskentältä ja palvelutoiminnan osalta tällaisen kokonaisuuden rakentaminen onnistuu näppärimmin, kuinkas muuten, kuin pienten toimijoiden verkostomaisella toiminnalla.

Eli maaseudulle on hyvin mahdollista rakentaa toimivia terveysmatkailukeskittymiä lääkäri-, fysioterapia-, hyvinvointi-, matkailu-, ym. -yrittäjien yhteispelillä.

Jos jätetään ns. "kovat lääketieteen osaajat" maaseutumatkailun ulkopuolelle, voi matkailuyrittäjä hyötyä kumppanuudesta tarjoamalla "kevyempiä" esim. kylpylätyyppisiä hyvinvointipalveluja lääketieteellisten palvelujen ja kuntoutuksen tueksi. Lisäksi venäläisen asiakkaan ollessa kyseessä, hoidettavan henkilön mukana matkustaa usein koko perhe tai isompikin osa sukua, jolloin oheispalvelujen kysyntä nousee merkittävästi. Tähän saumaan maaseutumatkailuyrittäjän kannattaa isekä, ja lähteä rakentamaan kumppanuuksia isompien terveystoimijoiden kanssa.

Kokemusasiantuntijoita matkailuun?

Kuten hyvin tiedetään, asiakkaan kokemuksia tai elämyksiä ei voida suunnitella, voidaan vain suunnitella kokemusten ja elämysten edellytyksiä. Tässä työssä asiakkailta saatu palaute ja omakohtaiset kokemukset ovat ensiarvoista suunnittelumateriaalia. Ikuinen ongelma on saada asiakkaiden aiemmat kokemukset valjastettua tehokkaasti palvelujen kehittämiseen.

Sosiaali- ja terveyssektorilla on kokeiltu uudenlaista palvelujen kehittämismallia, jossa prosesseihin pureudutaan koulutettujen kokemusasiantuntijoiden kautta. Kokemusasiantuntijat ovat henkilöitä, jotka ovat henkilökohtaisesti käyneet läpi erilaisia hoitoprosesseja esimerkiksi päihde- tai mielenterveyshuollossa. Olennaista on, että kokemusasiantuntijoilla on muistissaan omakohtaiset kokemukset sairauksista ja niiden hoitoon liittyvistä palveluista. Nämä henkilöt ovat asiantuntijoita siinä, millaista on sairastaa ja millaista on palvelua he ovat kuntoutumisensa aikana saaneet.

Toimisiko vastaavanlainen kokemusasiantuntijamalli matkailussa? Voisiko matkailijoiden kokemuksia matkallaan saamista palveuista kehittää samalla tavalla suunnitellusti?

Sosiaali- ja terveysalan kokemusasiantuntijaksi voi kouluttautua jo useissakin oppilaitoksissa, miksei olisi käyttökelpoinen idea matkailun koulutusohjelmissa? Matkakohteet ja matkailuyritykset voisivat tehdä yhteistyötä oppilaitosten kanssa niin, että opiskelijoiden opintoihin kuuluisi "varjoshoppaus" matkailupalveluissa ja näiden kokemusten pohjalta opiskelijoista koulutettaisiin matkailun kokemusasiantuntijoita työskentelemään matkailupalvelujen kehittämisessä.

Jos jossain päin on tämän tyyppinen toimintamalli ollut käytössä, kuulen mielelläni lisää. Perinteinen "varjoshoppaus" ei mielestäni riitä, se vastaa lähinnä tavallista palautelomaketta. Sen sijaan koulutettu elämys-/kokemusasiantuntija kuulostaa innovatiiviselta toimijalta, josta voi oikeasti olla hyötyä palvelujen kehittämisessä.