Mitä jos laskisikin hintoja, älytön ajatus?

Hinnoittelun osalta toitotetaan aina, että kun tuote on kunnossa ja laadukas, niin asiakas maksaa siitä mitä pyydetään. Hinnan alentamista pidetään muutenkin heikkona kilpailukeinona suomalaisessa matkailussa, jossa monesti ajatellaan että laatu ratkaisee ei hinta. Tiettyjen asiakasryhmien, kuten venäläisten osalta tämä pitääkin paikkaansa, mutta joskus myös hinnan alentamisellakin voi olla positiivisia vaikutuksia. Aikaisemmin olen kirjoittanut lähimatkailusta jasiitä, että paikalliset voisivat hyödyntää paremmin lähellä sijaitseviamatkailijoille suunnattuja palveluita.

Huvipuistot ovat hyvä esimerkki paikallisille tarjolla olevista loistavista aktiviteettimahdollisuuksista, joita hyödynnetään kuitenkin varsin vähän. Monesti syynä tähän on huvipuistorannekkeen kallis hinta. Kolmenkymmenen euron arvoisen rannekkeen hankkiminen useammin kuin kerran vuodessa tuntuu monesta perheestä varmasti suurelta kustannukselta. Matkailijan sietokyvyn kynnys ei tule vastaan vielä 30 euron kohdalla ja matkakohteiden johdossa ajatellaankin liiaksi vain juuri turistin maksuhalukkuutta. Kun matkailu- ja lomasesongit ovat Suomessa tunnetun ongelmalliset ja sesonkien ulkopuolisten asiakkaiden määrän kasvattaminen olisi monesti elinehto, niin miksi ei ymmärretä ajatella kohdekaupungin omaa jatkuvasti läsnä olevaa asiakaspotentiaalia yhtä vakavasti kuin muualta tulevia turisteja.

Huvipuisto Wasalandiassa on tällä kaudella laskettu rannekkeen hinta 12 euroon. Tuntuu äkkiseltään uskomattomalta, että miten ihmeessä moisen hinnan alennuksen myötä voidaan enää kattaa muutenkin kasvavia kuluja? Mutta jos asiaa ajattelee yhtään numeroita pidemmälle (jota valitettavan harvoin suomalaisissa yrityksissä ylipäätään tehdään), niin voi helposti kuvitella, että 12 euron hinnalla perusvaasalainen perhe käy mielellään vapaa-ajallaan huvipuistossa esim. HopLopin (tai vastaavan) sijaan, jonka pääsylipun hinta ei tuosta enää paljon edullisemmaksi tule. Tuloksena on varmasti huikea kasvu myytyjen lippujen määrässä ja sen myötä huikea kasvu oheismyynnissä, josta tunnetusti ne parhaat katteet irtoavat. Vaasassa on tehty muutenkin rohkeita hinnoitteluratkaisuja. Myös laivayhtiö RG-Line tuplasi matkustajamääränsä puolittamalla hinnat.

Hinnoittelussa täytyy siis oikeasti osata välillä olla rohkea ja tuijottaa jopa numeroita pidemmälle.

Lähimatkailusta potkua

Liikunta on paras tapa pitää itsensä pelikunnossa. Tosin monelle meistä liikkuminen vapaaehtoisesti on ylitsepääsemättömän tuskan takana, vaikka sen hyödyt olisivatkin tiedossa.

Liikkumisesta tulee mielekkäämpää, kun sille keksii jonkun syvällisemmän tarkoituksen. Lähimatkailu lihasvoimin tarjoaa loistavaa sisältöä liikkumisen kannustimeksi ja samalla voi kantaa kortensa kekoon ympäristöystävällisemmän matkailun nimissä.

Kaiken kukkuraksi monet meistä ovat harvemmin tutustuneet kotiseutunsa kiinnostaviin matkailukohteisiin. Ne kun ovat liian lähellä, eikä niistä oikein mitään tiedäkään. Kivempi on suhauttaa toiselle puolelle maapalloa, valmiiksi koottu pakettimatka Phuketiin on paljon näppärämpi ostaakin. 

Vaikka kansainväliset matkailijat ovatkin oiva tulonlähde silloin, kun juuri sinun kohteeseesi löytävät, ei aina tarvitse mennä merta edemmäs asiakkaita kalastamaan. Maaseutumatkailuyritysten kannattaisikin paketoida kiinnostavia matkailupaketteja lähiseudun asukkaita varten. Näitä paketteja voi tarjota hyvin matalasesonkien täyttäjäksi, kun paikalliset asukkaatkaan eivät silloin matkaile kauemmas. 

Siispä kiinnostava viikonloppureissu lähimaatiloilla antaa potkua bisnekseen niin matkailijan arjen elävöittäjänä kuin maatilan liiketoiminnan kannalta. Esimerkillistä suuntaa lähimatkailun paketointiin ja markkinointiin näyttää palkittu Nopsa travel.